Löytöeläinkodin haukunnat ja maukunnat

Hei kaikille tasapuolisesti.

Viikonloppu on mennyt taas enemmän tai vähemmän kiireisissä merkeissä. Mahdollinen uusi koiranomistaja kävi toistamiseen katsomassa Nekra-poikaa ja hyvin tuntuu synkkaavan. Jenni hoisi viikolla Nekran kanssa lekurin ja nyt poika paranee vauhdilla. Hoitolan remppa etenee edelleen hiljakseen, vaikka välillä tulee sellainen olo, että oiskin jonkilainen taikasauva, että sais kaakelit seinään ja julkisivun maalattua.

Viikonloppuna tuli ainoastaan yksi löytökissa Lapista. Myös yhdestä irrallaan tavatusta koirasta tuli soitto, mutta onneksi koiran omistajat olivat niin valveutuneet, että olivat jo aikasemmin ilmoittaneet meille koiransa kadonneeksi. Saimme siis soittaa suoraan koiran omistajille ja nousivat itse koiransa. Hienoa, kun homma toimii!

Korviini on kantautunut ikävää tekstiä siitä, miten minun omat koirani ovat löytöeläinkodilla ja syövät lahjoitusmuonat ja vievät löytsiköiden paikat. No... pakko hieman vuodattaa...onhan tämä vuodatus.net =) Minun omat koirani syövät aina aamuisin ja iltaisin kotona OMAA ruokaansa, jonka ole OMALLA rahallani ostanut. Yleisesti se menee niin, että koirilla on omat luut mukana, mutta lähtiessä ne jäävät Irjanteelle. Lisäksi koirani eivät ole ikinä vieneet paikkaa yhdeltäkään uudelleensijoituskoiralta, löytökoiralta tai edes norsulta! Teen työtäni opiskeluideni ohella aina viikonloppuisin ja lomilla. Jos vietän hoitolalla 10 tuntia, eikö ole kohtuullista, että omat koirani ovat mukana...? Pitäisikö niiden olla keskenään kotona? En oikein ymmärrä valittajien pointtia. Mikäli asia jäi nyt vielä epäselväksi, toivon yhteydenottoa allekirjoittaneeseen puhelinnumeroon 0500-700024.

Miina ja valtaisat  valtaaja piskit nimeltä Cara-kikkara, Pihka-Orvokki